Tunnelukot ja tunteiden säätely – heiluri voi heilahtaa laidasta laitaan…

Anun oma kuvaTuntuuko sinustakin joskus siltä, kuin kaikki tunteet toisesta ihmisestä tarttuisi mukaasi?

Tai hetkeksi saatat lähteä hyvinkin tunteella elämään toisen ihmisen tunnetilaa – tai, että aistit jonnekin ryhmään mennessä ihmisten erilaisia tunnetiloja – tiedät usein senkin, millä mielellä ihmiset tilaisuuksissa ovat. Tai reagoit tilanteissa hyvin voimakkaasti…joskus jopa niin voimakkaasti, että se tuntuu kehossa asti vatsan poltteena, tärinänä, kiukustumisena…

Joskus omat tunteet saattavat olla ihan mylläkässä – ja et aina itsekään tiedä miksi tunnet niin kuin tunnet.

 

 

Tuntosarvet kasvavat päähämme, koska joudumme lukitsemaan tunteemme ja valitsemaan erilaisia selviytymiskeinoja

Tuntosarvet kasvavat meille päähän usein tilanteissa, joissa joudumme olemaan varpaillamme – usein jo lapsuudessamme. Olemme oppineet aistimaan millä mielellä voimme olla, miten päin ja millä tavalla – jotta ylipäänsä saamme olla ja tulemme hyväksytyksi.

Nämä tilanteet voivat ja usein ovatkin lapsuuden aikaisia tilanteita, jolloin olemme aistineet sen, mitä tunteita tilanteessa ei saa eikä sovi näyttää. Näistä tilanteista kasvaa meille selviytymiskeinoja, jotka lapsena ovatkin meille äärettömän tärkeitä. Pieni lapsi tarvitsee rakastetuksi tulemisen tunnetta ja hyväksyntää voidakseen elää elämäänsä – siksipä me usein aistimme ja muunnumme lapsena olemaan sitä mitä meidän on haluttukin olevan – kilttejä, huomaamattomia, reippaita… Valitsemme selviytymiskeinoja sen sijaan, että uskaltaisimme näyttää tunteemme ja tarpeemme.

 

Aikuisena tunnelukot ja selviytymiskeinot ovat kohdattavissa

Aikuisena nuo selviytymiskeinot tuovat usein kuitenkin hankaluuksia ja ristiriitoja ihmissuhteissa juuri sen vuoksi, että hylkäämme itse itsemme ja omat tarpeemme ja tunteemme opitun kaavan mukaisesti niin kuin lapsena. Me saatamme odottaa ihmissuhteelta asioita ja toivoa asioita, mutta emme osaa sanoa mitä toivomme , emmekä usein edes tunnista tarpeitamme – tai emme uskalla niitä sanoa pelätessämme, että tulemme hylätyksi.

Me emme useinkaan osaa tehdä myöskään rajoja ja sanoa EI silloin kun se olisi tarpeellista – ja venymme ja uuvumme, ärsyynnymme toiseen ihmiseen sen sijaan, että meidän tulisi kyetä huomaamaan oma osuutemme ( tarpeemme) rajojemme asettelussa.

 

Tunnetta voi säädellä

Tunnetta voi kuitenkin säädellä, kun itse tietää omat tarpeensa ja tunteensa sekä omat haavoittuvuudet ja kivut mihin asioihin reagoi sekä syyn, miksi reagoi. Ja uskaltaa kohdata ne, miksi jokin tilanne tai tapahtuma tai muu asia herätti meissä tämän tunteen – oliko se kenties hyväksynnän tunnelukko, hylätyksi tulemisen tunnelukko, oikeudenmukaisuuden tunnelukko…Kun ymmärrämme mihin lukkoon tilanne on sidoksissa, pääsemme kiinni tuohon tarpeeseemme – ja voimme ymmärtää, että mikä se meidän pohjimmainen tarpeemme on. Ja kun tiedostamme, voimme ilmaista sitä ulospäin ja itsellemme esim. ” minä koin tässä tilanteessa hylkäämistä vaikka tilanne ei sitä oikeasti ollut vaan se herätti minussa tämän tunteen. ” ja kun ymmärrämme ja pystymme sanoittamaan tunnettamme, olotila helpottuu eikä meillä ole enää tarvetta reagoida niin voimakkaasti.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *