Osaatko sanoa EI?

LootuskukkaMe kaikki pelkäämme jotain. Ihan kaikki. Pelon tunteemme voi projisoitua eri kohteisiin ja tilanteisiin -esimerkiksi pelkäämme joitakin tapahtumia ( esiintymispelko, uusien ihmisiin tutustuminen jne ) tai  kohdetta esimerkiksi autoritääriset ihmiset, eläimet jne. Emme useinkaan pysähdy miettimään, miksi noita asioita pelkäämme ja mitä siellä pelon takana voi olla.

Pelko tunteena on hyvin voimakas ja se saattaa tuntua sekä näkyä kehossa. Iho saattaa reagoida pelkoon punastumalla, keho voi täristä, puhuessa tuntuu, että ääni ei lähdekään tai takeltelee, kurkussa kutittaa, keho kramppailee…monesti puhutaankin jännitysoireista, mutta asian takana on kuitenkin myös tunne eli pelko. Ilman tunnetta , ei ole seuraustakaan eli jännitystä, josta sitten tulee nämä fyysiset oireet.

 

TÄRKEÄT IKÄVUODET- OMAN IDENTITEETIN KEHITYS

Jos lähdemme tarkastelemaan menneisyyttämme, tutustelemaan omaan itseemme -kaikkein tärkeimpiä ajanjaksoja elämässämme ovat vuodet , jolloin olemme olleet 6 -vuotiaita ja murkkuikä , jolloin olemme olleet 12- vuotiaita. Vielä yksi varhaisempi vaihe, joka on tärkeä, on 3v. vuosi, mutta emme usein muista tuota aikaa kovin hyvin. Ekaluokkalaisen ja murkkuikäisen elämänvaiheet usein muistamme. Saatamme muistaa usein, että olimme kilttejä ja tunnollisia tai sitten rämäpäitä ja vauhdikkaita. Ikävuodet ovat siksi tärkeitä, että niiden kautta kehittyy oma identiteetti oman tahdon kautta – ja tunteita voi mennä syystä tai toisesta lukkoon näissä vaiheissa.

 

KUN OMA IDENTITEETTI EI KEHITY

Jos oma identiteetti ei pääse kehittymään, meistä kasvaa usein suorittajia ja miellyttäjiä. Emme osaa sanoa EI vaan venymme ja paukumme omien rajojemme yli. Olemme kadottaneet kykymme omaan tahtoomme jostakin syystä mitä menneisyydessämme on tapahtunut – se voi olla ihan kasvatuksellinenkin asia ( kova kuri tai rajaton lapsuus) tai se voi olla jokin isompi ilmiö tai trauma, esimerkiksi alkoholismi, mielenterveysongelmat jne. Emme uskalla sanoa ei , koska PELKÄÄMME. Pelkäämme , että muut loukkaantuvat ja vihastuvat. Pelkäämme, että kun kieltäydymme tai asetamme rajoja jostakin, olemme muiden silmissä huonoja ihmisiä. Pelkäämme, että jos ilmaisemme tunteemme ja tarpeemme, meidät hylätään.

Olemme siis kadottaneet kyvyn nähdä itsemme ja omat rajamme. Siksi meille on tärkeää, miten ulkopuolelta meidät nähdään – millaisen kuvan annamme itsestämme ulkopuolellemme. Eikä sekään riitä vaan haluamme antaa ulkopuolelle vain sen kiillotetun version itsestämme, emme halua näyttää osaamattomuuttamme, tarvitsevuuttamme, heikkouttamme.

 

ARMOTTOMUUS SYNTYY PELOSTA

Pelon määrittäessä elämäämme, alamme myös pelätä, että menetämme jotakin. Joku on minulta pois. Joku muu saa jotakin ja minä en. Vertailemme itseämme toisiin. Voimme olla pelon vuoksi kateellisia toisille, emme sitä tietenkään uskalla myöntää edes itsellemme, mutta pelkäämme oman asemamme heikkenemistä eritoten siitä näkökulmasta, miten muut meidät näkee tai arvostelevat/arvotuttavat.

Riittämättömyys oman itsemme sisällä ei anna sijaa nähdä omaa itseämme ihan tavallisina, yhtä hyvinä onnistujina ja armollisuuden kautta vaan piiskaamme itseämme vielä vähän, vielä enemmän jotakin.

Pelko voi siis johtaa uupumiseen, turhautumiseen, tunteiden katoamiseen elämästä, oman minäkuvan kadottamiseen, erilaisiin fyysisiin oireisiin ( mm. paniikkihäiriö, rytmihäiriöt, kehon jännittyneisyys, päänsärky ). Sosiaalisessa elämässä se saattaa aiheuttaa vääränlaisia ajatuksia ja oletuksia ihmissuhteissa, ristiriitoja, selkkauksia, kateutta, kilpailua …

Tunnistatko sinä itsessäsi pelkoa? Vai lieneekö parempi kysyä, uskallatko sinä tunnistaa itsessäsi pelon tunnetta?

 

 

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>