Onko sopuisaa eroa olemassakaan?

LootuskukkaLueskelin artikkelin eräästä lehdestä, joka koski sopuisaa ja hyvää eroa – onko se ylipäänsä mahdollista. Artikkeli oli kirjoitettu eroasiantuntijan näkökulmasta, jolla itsellä oli myös oma kokemus eroamisesta.

Artikkeli oli mielestäni hyvää asiaa – varsinkin tänä päivänä, kun eroaminen on yleisempää kuin entisvanhaan. Eroaminen ei ole enää tabu eikä häpeä vaan kertoo jopa siitä, että ihmiset uskaltautuvat miettiä enemmän omaa hyvinvointia ja sitä, millaisten ihmissuhteiden ympäröimänä haluavat elää ja kohtaavat totuutta, että millaisessa suhteessa ylipäänsä kulloisellakin hetkellä todella elävät.

 

Miksi minä jaksan, kestän ja venyn?

Olen omassa työssäni ja omassa elämässäni kohdannut sekä muiden ihmisten kautta että oman itseni kautta sitä, miten hyvinvointi – se miten hyvinvoiva ihminen on – oikeasti vaikuttaa meihin fyysiselläkin kehotasolla – ja siihen vaikuttaa hyvin paljon myös se, millaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Jos olemme suhteessa jostakin omasta kivusta johtuen esimerkiksi vallankäyttäjän kanssa, emme me hirveän hyvinvoivia ole. Saatamme ihmetellä miten ihmeessä jaksamme päivästä toiseen, kun tuntuu, että toinen jyrää minut alleen. On tärkeää nähdä juurikin se asia, että miksi minä tässä jaksan sen sijaan, että jäisimme kiinni tilanteeseen, jossa sätimme ja syytämme toista ihmistä hänen piirteistään. Ja tämä on hyvin usein se syy, miksi lähdemme jostakin suhteesta pois – ja alamme voida paremmin. Ihmiset ottavat enemmän vastuuta omasta olostaan ja tunteestaan!

 

Miten se huonosti vointi sitten näkyy meissä?

Meidän kehomme voi olla toimimaton, toisin sanoen aineenvaihdunta tökkii ja turvotukset kehossamme lisääntyvät. Ihomme on eloton ja silmämme ovat surulliset. Turhaan ei sanota sitä, että silmät ovat sielumme peili! Kun saamme kiinni omasta tunteestamme ja uskallamme pitää puoliamme – keho alkaakin toimia eri tavalla, silmiin syttyy palo ja halu muuttaa asioita, aineenvaihdunta saattaa vilkastua ja ylimääräiset kilot ropista pois. Ei siihen aina tarvita mitään ihmedieettejä ja kuureja, ihminen on oikeasti kokonaisuus ja monen monta kertaa, kun ihminen vapautuu ikään kuin omasta vankilastaan , kehollisiakin muutoksia alkaa tapahtua!

 

Parisuhde on eri asia kuin vanhemmuus

Pointtina tässä artikkelissa painotan sitä, että me kuulostelisimme omaa vointiamme – tottakai ennen eroa kaikki tukitoimenpiteet on käytettävä ja kortit katsottava moneen eri otteeseen ja monelta kantilta. Mutta jos asiat ei muutu eikä toinen ole halukas katsomaan oman itsensä sisälle, on siinä yksin aika vaikea asioita muuttaa – parisuhde on aina kahden ihmisen suhde. Ja sanottakoon jo tässä, että parisuhde on eri asia kuin vanhemmuus – monen parisuhde voi jäädä perhe-elämän alle ja itse olen sitä mieltä, että parisuhde on perheen perusta – ei niin, että vanhemmuus olisi se perusta parisuhteelle. Parisuhde on aina parisuhde ja hyvinvoivassa parisuhteessa perhe – elämäkin voi hyvin. Jos parisuhde unohdetaan perhe-elämän alle, usein käy niin, että vanhemmat etääntyvät toisistaan. Se voi olla hetkellistä tai se voi olla loputonta. Se pointti onkin juuri se, kuinka löytää se parisuhde sieltä kaiken alta ja kuinka hoitaa sitä – koska parisuhteessa me peilataan itseämme siihen toiseen ihmiseen. Ja opimme tuntemaan sekä toista että itseämme ( me tuomme parisuhteeseen kaikki eletyn ja menneen elämämme). Hyvässä parisuhteessa on mahdollisuus kasvuun sen sijaan, että olettaisimme kaiken pysyvän paikallaan.

 

Ero ei tee sinusta huonoa vanhempaa

Voit olla hyvä vanhempi vaikka olisit eronnut. Ja perhe-elämä ei aina, jos siinä parisuhde voi huonosti, ole se paras kasvualusta lapsillekaan. Hyvässä erossahan ei erota lapsista vaan kumppanista -ja tämä usein unohtuukin siinä surun mylläkässä. Ja tämä pitäisi aina painottaa lapsillekin, eroa ei oteta heistä vaan puolisosta.

Joskus asiat vain menevät siihen , että kaksi ihmistä ei löydä keinoja auttaa parisuhdettaan. Jos kaksi huonosti voivaa ihmistä yrittää väkisin elää ja pyörittää perhe-elämää, en usko, että se on terveellinen kasvualusta lapsillekaan. Olen monesti lohduttanut eronneita vanhempia siitä, kuinka he pitämällä kiinni omasta hyvinvoinnistaan, opettavat myös jälkikasvulleen, että kaikkea ei arvitse sietää eikä kestää vaan aina voi toimia, valita ja muuttaa asioita. Kun asioita oikeasti tarkastelee hyvinvoinnin kautta, miten minä tässä voin ja miten sinä tässä voit…voi alkaa huomata sitä, että missä asioissa parisuhde tarvisi muutosta. Väkisin ei tule mistään mitään!

 

Happinaamari on laitettava aina ensin itselle ja sen jälkeen muille!

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>