Mitä on henkinen tasapaino?

Anun kuva moodleenNykyään hyvinvoinnista puhutaan paljon – ja sana *henkinen tasapaino* vilahtelee aika usein monenkin ihmisen suussa. Mutta mitä se oikein on? Onko se ainaista hyvinvointia, hymy huulilla kulkemista? Onko se sitä, että asiat yritetään aina järkeistää paremmalla tolalle kuin ne itseasiassa sillä hetkellä ovat ( miettimällä niitä kiitollisuuden asioita ja asioita, joista me emme saa tuntea niin kuin oikeasti koemme tuntevamme) ? Näin juuri suljemme itseltämme tunteita kehoomme.

Hyvinvointi ( henkinen tasapaino) on tasapainoilemista ! Ei sitä, että elämässä kaikki on aina tasapainossa!

Henkinen tasapaino – voisiko sitä ajatella, että tasapaino on ymmärtämistä myös siitä, että mikä omassa elämässä sillä hetkellä on elämässä pinnalla, meneillä, vähemmällä. Kaikkeen emme riitä. Maaret Kallio kirjassaan Inhimillisiä kohtaamisia havainnollistaa hyvin sen, mitä itsekin olen aina miettinyt – elämä on tasapainoilemista eri hetkien ja tilanteiden kanssa ja ne muuttuvat elämässä koko ajan!

Ajatellaan vaikka ruuhkavuosia, jolloin meillä on pieniä lapsia taloudessamme – me panostamme heihin ja heidän kasvatukseen, jolloin luonnollisesti oma kehittäminen vaikkapa työelämässä jää vähemmälle. Ihan tosiasia on myös se, että aikamme ei riitä silloin kaikkeen. Samoin harrastukset – ne voivat hetkittäin olla vähemällä juuri ajanpuuteen vuoksi.

Ruuhkavuosien mennessä ohitse, meillä on taas intohimoa ja halua kehittää itseämme vaikkapa työelämärintamalla. Voimme alkaa vaikkapa opiskella ja käyttää aikaamme itseemme. Siinäkin meillä on oma syklimme, että teemme ja innostumme ja jaksamme hyvin vaikkapa tietyn ajanjakson ja sitten pitää levätä – joten luonnollisesti voimme silloin vaikkapa huilia hiukan enemmän kuin normaalisti. Yrittäjän arjessa tämä näkyykin juuri siinä, että me voimme suurilta osin määrätä omaa aikatauluamme ja ajankäyttöämme mikä meille on hyväksi – silloin kun jaksamme ja innostumme , uskallamme – hommia pitää paiskoa -koska tulee myös aika, jolloin tarvitsemme lepoa enemmän ja panostuksemme työhön jää vähemmäksi.

 

Tasapaino on myös kykyä oivaltaa omia kipukohtiamme!

Nykyään me emme uskalla olla edes vihaisia tai loukkaantua. Emme edes välttämättä tunnista koko tunnetta tai tilannetta, jossa meidän tulisi kyetä loukkaantumisen tunteeseen tai jopa vihaan ( viha on pienimmillään kykyä sanoa EI).  Jos emme osaa tai tunnista vihan tunnetta, voi se pahimmillaan johtaa erilaisiin kehosairauksiin ja tulehdustilat kehossa etenevät. Moni ihminen on saanut apua fyysisiin oireisiin pelkästään purkamalla tunnepuoltaan!

 

Kontrollointi on elämänpelkoa

Toisaalta voimme olla hyvinkin pelokkaita omasta asemastamme. Alamme silloin miellyttää ja olla ihmisille olemassa siten, miten ajattelemme, että he pitäisivät meistä. Pelkäämme hylätyksi tulemista syvällä sisimmässämme niin paljon , että emme uskalla oikeasti olla olemassa niillä tunteilla kuin mitä meillä sillä hetkellä on. Haluaisimme tietää jopa ajatukset toisten päästä, mitä he meistä ajattelevat!

Herkästi alamme myös syytellä toisia ihmisiä heidän tunteistaan ja reaktioistaan, koska emme osaa tai kykene kohdata omia vajavaisuuksia, mitä kannamme hyvin pitkältäkin matkaa elämämme vuosilta, jopa raskauden ajalta. On helpompaa syytellä kuin kohdata oma vastuu ja oma osuus vaikkapa ristiriitatilanteissa.

Tasapainoa on tunnistaa omat tunteet, reaktiot ja tulla toimeen itsemme kanssa. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä ja viattomia, koska emme kuitenkaan siihen kykene! Ihminen, joka sanoo, että minulla ei ole mitään ongelmia ( tai lukossa olevia tunteita) – valehtelee, koska ongelmat ja vaikeudet ( ja lukossa olevat tunteet) kuuluvat inhimilliseen elämään! 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>