Itsesuojelukoneistomme yrittää saada järjettömänkin näyttämään järjettömältä.

Itsensä kehittäminen

Meillä kaikilla on hetkemme, jolloin valehtelemme itsellemme ja keksimme verukkeita ja syitä, miksi jokin asia ei onnistu tai missä olemme huonoja. Se on oikeastaan kaikista helpointa – tuo valehtelu itselleen ( ja muille!). Haluamme paljon, mutta emme ole valmiita tekemään asioita, jotka sinne oikeasti vie – sen sijaan selittelemme ja haluamme kaikkea. Selittelemme asioitamme myös ympäristöllä. Haluamme paljon, mutta emme ole valmiita muuttamaan tai luopumaan mistään.

 

Sokkona tikkaa!

Minäkin aikoinani luulin, että en ole hyvä numeroissa enkä osaa laskea ( en siis ymmärrä numeroita ) ja kaikki numeeriset hommat oli minusta inhottavia ( koska uskoin etten ymmärrä niitä) . Jouduin lukiossa ottamaan jopa ystäväperheeltä tukiopetusta matematiikassa, koska olin omasta mielestäni siinä tosi huono. Minä itse olin sitä asiaa vahvistanut ja kun koko ajan vahvistin sitä itse, toistuma oli se, että kokeista tulikin surkeita numeroita. Tämä pätee muuten moneen asiaan…kun vahvistamme jotain uskomusta itsessämme tai elämässämme, ne tuppaavat olemaan muuttumatta -mutta jos muutamme uskomustamme itsestämme ja elämästämme, meille tulee tunne, että voimme muuttaa ensiksi ajatustamme, sitten tunnettamme, sitten tekojamme.

Naurattaa, kun muistelen yrittäjän taivaltani ihan alussa – en uskaltanut ollenkaan katsoa numeroita ( joka tietysti on tällä alalla aivan olennaisinta). Vaikka siitä ei pitäisikään. Mentorini ( opiskelin yrittäjän ammattitutkintoa) kysyi minulta kerran, että aionko loppuun asti sokkona vain heitellä tikkaa ja toivoa, että ne tikat osuisi aina napakymppiin vai uskaltaisinko oikeasti katsoa numeroita. Kertakaikkiaan minulla oli tunnistettava lukko niihin, ensin itselleni ja sitten muille. Ei auttanut sanoa jotain toimivaksi ilman sitä, koska olihan se nähty ettei mikään toimi , jos ei osaa katsoa oikeita asioita.

 

Ei se mitä haluamme vaan se, mitä meidän pitää valita ja tehdä! 

Mutta niin minä vain lopulta uskalsin! Laittelin tulot ja menot vierekkäin – ja vielä enemmänkin – kiinnostuin oikeastaan numeroista siinä vaiheessa kuin pikkulapsi uudesta lelusta tai jostakin jutusta. Ihmettelin, että voinko todellakin vain laskea – ja alkaa sitten miettiä tekoja eli valintoja ja ratkaisuja.

Ja aloin tekemään myös valintoja – mitä otan, mitä en. Mitä tarvitsen, mitä en. Mikä on minulle turhaa tai puoliturhaa, mikä ei. Mistä pystyn luopumaan, mistä en. Opin sanomaan EI ITSELLENI, en saanut kaikkea mitä halusin ( ja mitä valehtelin itselleni tarvitsevani) vaan tein rajoja itselleni.

Jos halusin saavuttaa unelmani, minun on tehtävä sen eteen työtä – ottaa vastuu totuudesta, luovuttava monestakin asiasta , mitä halusin. Oikeastaan tuo aika lopetti haluamisen – sen sijaan valitsin todellakin asioita mitä vain tarvitsin. Tässä kaikki kuulostaa helpolta , mutta siihen sisältyi tosi isoja juttuja kuten asunnon vaihto -muutin isosta pieneen, halvempaan. Päätin etten osta vaatteita ennenkuin ne todella on rikki. Päätin, kuinka usein syön ulkona tai kahvittelen ulkona ( vai kahvittelenko kotona, syönkö jäätelöä kotona, teenkö ruokani itse vaiko ostanko valmiina…jnejne…Päätin, tarvitsenko mitään ylimääräistä elektroniikkaa, kuinka isoa tvtä tarvitsen tai millaisia huonekaluja tarvitsen…puhelimen ostossa vaikutti hinta. Riisuin todella paljon elämästäni kaikkea turhaa – sellaista mitä ilmankin pärjään! Toki ymmärrän , että joitakin asioita kannattaa satsata ja mitata laadussa!

 

Valitsen nykyisin itselleni vain huipputärkeitä asioita! 

Ja mikä varmaan yllättää, olen kiinnostunut edelleen numeroista – minusta on tullut jopa varmaan joillekin jopa ärsytykseen asti numeroiden laskija! ( ja niiden eurojen =D ) . Pointtini tässä ei kuitenkaan ole ne numerot vaan se, että meistä on oikeasti siihen mihin meistä uskomme olevamme – minäkään en uskonut koskaan oppivani numeroita ja laskemaan, mutta niin vain kävi. En ummista silmiäni enää minun totuudelta numeroita kohtaan ja osaan laskea mihin on varaa ja mihin ei. Ei tarkoita myöskään sitä, että olisin luopunut elämässäni nautinnosta – minä satsaan vain niihin asioihin , jotka minulle ovat huipputärkeitä! En puoliksi tärkeisiin enkä turhiin. Vain huipputärkeisiin. Huipputärkeänä pidän vaikkapa itselleni suotua viikon lomaa ulkomailla kerätäkseni voimia, johon satsaan ja säästän eikä se tarkoita sitä, että senkään pitäisi olla mitään överiä vaan keskinkertainen ja hyvä riittää!

itsensä kehittäminen 2

Kun ihmisen on pakko, hän tekee sen! Niinkauan kun ei ole pakko – ei ole pakko! Unelmiinkin riittää oma usko ja oikeat teot , kun on vain rehellinen itselleen! Aina emme saa mitä haluamme vaan mitä tarvitsemme!

Kuvat ja otteet kirjasta ” Sen teet mihin uskot” Norman Vincent Peale

Alla kuva Kreetalta , jossa lomailtiin toukokuun lopussa! Kuvasta huokuu lämpö, rauha ja lepo -se mitä sinne lähdettiinkin hakemaan!

Kreeta uima-allas

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>