Ilman omaa kokemusta ei voi hoitaa eikä ymmärtää toista ihmistä – minun oma tunnemylläkkäni

Anun oma kuvaAjattelin kirjoittaa hiukan omaa taustaani – siitä minkä vuoksi olen hoitaja. Alkuni hoitajan uralle lähti juurikin perinteisestä hoitamisesta eli kouluttauduin ensin lähihoitajaksi ja sitten sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi.

Lähdin aikoinani hoitajaksi tiedostamatta omaa tarvettani hoitamiselle. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että tuo tarve hoitamiselle olikin omaa hoitamisen tarvetta -sen sijaan, että hoidin muita, minun olisi pitänyt hoitaa itseäni. Minun oli hyvin vaikeaa katsoa omaan itseeni sisälle, oli helpompaa hoitaa toista kuin itseään.

 

ELÄMÄ OPETTI NÖYRTYMÄÄN

Elämä toi minulle eteen kuitenkin kaiken sen mitä tarvitsin. Ei välttämättä asioita, joita olisin halunnut vaan kaiken sen mitä olen tarvinnutkin.

Lapsuuttani ja nuoruuttani en nyt tähän avaa sen enempää, mutta hoitojen yhteydessä käytän toki sitäkin kokemustani , mikä minulla sieltä on itselleni kertynyt. Monet asiakkaani tietävätkin taustaani, koska vyöhyketerapiassa on uskallettava toimia toiselle ihmiselle peilinä – minun arvoni hoitamisessa lähtee siitä, että minä en ole parempi kuin kukaan muukaan ihminen -en siellä yläpuolella enkä tuomitsemassa mitään, mitä asiakas minulle uskaltautuu kertomaan.

 

MASENNUSJAKSOT

Olen kokenut elämässäni muutamia masennusjaksoja. Nuoruudessa 17v sairastin ensimmäisen masennusjakson. Viimeisin masennusjaksoni oli viimeisimmän avioeroni jälkeen. Olen siis kaksi avioeroa käynyt lävitse, josta toisesta minulla on yksi lapsi. Avioeroprosessoinnista voisin kirjoittaa ihan oman tarinan, sillä ne on olleet asioita, jotka ovat elämässäni olleet siellä vaikeimpien listalla käsitellä ja hyväksyä.

Avioero aiheuttaa helposti epäonnistumisen tunteen ja herättää yksinäisyyttä sekä huonommuutta. Prosessoinnin jälkeen se on kuitenkin yksi suurimmista voimavaroista, mitä siitä on itselle syntynyt – se tunnemylläkkä mitä siinä käy lävitse, on jotain niin tuskallista, varsinkin kun siihen liittyy lapsi, että sitä ei pysty ymmärtämään, jos ei ole itse kokenut.

 

LAPSETTOMUUS

Lapsi ei ole syntynyt minulle luonnostaan vaan hoitojen avulla. Sitä ennen kävin lapsettomuushoidoissa ja kriisiä läpi monta vuotta. Lapsettomuushoidot ovat todella rankkoja ja siinä käy sen surun lävitse ikään kuin olisi menettänyt sen oman lapsen, tietyllä tavallahan sitä onkin – mahdollisuuden omaan lapseen.

Tässä vaiheessa itse lähdin käymään prosessia oman itseni kanssa, miksi kärsin lapsettomuudesta. Toki minulla oli siihen fyysinen syykin, PCO eli monirakkulaiset munasarjat, jotka ilmenivät jo tuossa 17v korvilla, kun minua tutkittiin erikoissairaanhoidon puolella. Lapsettomuuteen löysin kuitenkin myös toisen syyn, perusturvan tai oikeastaan perusturvan puutteen – mitä minulle ei ole kehittynyt. Siksi elämä on näyttäytynyt minulle aina pelon kautta – olen pelännyt niin paljon elämässäni kaikenlaista – pelännyt että jotain kauheaa sattuu enkä ole osannut nauttia hetkistä, jolloin kaikki on ihan hyvin.

Lapsettomuuden yksi syy voikin olla juuri se, että se oma tiedostamaton kipu voi olla niin suuri, että ei halua lasta kokemaan samaa kuin itse. Tiedostamattaan pelkää, että tuo oma kipu herää niin voimakkaana uudelleen lapsen myötä pintaan.

 

PANIIKKIHÄIRIÖT, BURN OUT

Olen kärsinyt paniikkioireista ja erilaisista muistakin tunnepuolen häiriöistä -joita käsittelemällä terapiassa, olen alkanut ymmärtää, että ne ovat omien ajatusmallien tuomia tunnetiloja. Oireiden takana minulla on ollut huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita ja vääränlainen minäkuva – jossa olen nähnyt muut osaavina ja pystyvinä sekä itseni täysin nollana. Oireet voivat kehittyä niin syväksi, että ihminen ei oikeasti näe todellista itseään.

Olen ajanut itseni myös burn outiin useamman kerran. Burn out syntyy usein riittämättömyyden tunteesta, jota ei ole käsitellyt vaan piiskaa itseään jaksamaan ja venymään – kunnes kuminauha katkeaa.

 

MIKSI MINÄ OLEN SIIS HOITAJA

Olen siis prosessoinut elämääni ja itseäni oikeastaan tuolta 17v lähtien aina enemmän tai vähemmän. Joskus olen miettinyt, että vähempikin olisi riittänyt, mutta olen alkanut nähdä tämän tarkoituksen, miksi näin on ollut ja miksi kaikki on mennytkin niin kuin on pitänyt. Jos en olisi kokenut kaikkia näitä asioita, en olisi voinut siirtää sitä kokemusta työhöni, jota nyt olen voinut tehdä. Käytän siis kaikkea kokemaani sekä oppimaani hoidon aikana työkaluna.

”Elämä on matka, jossa juuri ne mutkaiset tiet antavat eniten.”

 

 

 

 

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *