AVIOERO– kun riippuvuus suhteesta poistuu, tuleeko tilalle rakkaus?

anun kuva jälkeen meikkauksen – KopioAvioero koetaan ja nähdään usein ulkopuolisen silmin epäonnistumisena ihmissuhteessa. Olen itse eronnut kaksi kertaa ja molemmista avioeroista olen oppinut asioita ihmisenä, joita en muutoin olisi oppinut – tuskaiset asiat tapahtuvat usein juuri sen vuoksi, että niillä on jotain opetettavaa ja ne ovat mahdollisuuksia oppimiseen.

Kokonaisvaltaisen vyöhyketerapian opinnoissani tein lopputyöni nimellä ” Kun riippuvuus suhteesta poistuu, tuleeko tilalle rakkaus”. Kävin työssäni läpi omaa ensimmäistä liittoani ja siinä olevia suhdekiemuroita sekä omaa taustaani lapsuudesta lähtien. Kuinka usein kuuleekaan avioeron tullessa, että syy on aina siinä toisessa ihmisessä, kun ei sovita ollenkaan toisillemme, mutta harvoin me mietimme omaa osuuttamme, taustaamme ja syitä käyttäytymisellemme.

 

MINUN MUUTOKSENI AVIOERON SEURAUKSENA

Oma ensimmäinen avioero tapahtui jo yli kymmenen vuotta sitten. Tuon eron jälkeen muutuin ihmisenä – lähdin käsittelemään omaa riippuvuuttani ihmisenä toiseen ihmiseen. Läheisriippuvainen ihminen takertuu toiseen ihmiseen, kannattelee itseänsä ja omia tunteitansa toisella ihmisellä – on oppinut siihen malliin.

Läheisriippuvainen ihminen elää tunnetasolla toisen ihmisen kautta. Avioero opetti minua huomaamaan, että minulla on ihan oma elämä, tunteet ja ajatukset eivätkä ne ole missään riippuvuussuhteessa siihen toisen ihmisen ajatuksiin, tunteisiin tai elämään. Olin aina myös varpaillani, kun yritin aistia millainen minun tulisi tänään olla – miten esillä saan olla, kuinka paljon saan näkyä -varoin loukkaamasta tai aiheuttamasta minkäänlaista reaktiota toisessa. Jälkikäteen ymmärsin, etten ollut oikeastaan ollenkaan edes laajemmassa mittakaavassa olemassa vaan olin olemassa toisten kautta, muiden kautta, elämäni näytti perustuvan oikeastaan kokonaan siihen, millaisena minut nähtiin olevan olemassa, millaisena minut koettiin, että saan olla, kuinka paljon sain olla ja suostuin ikään kuin olemaan olemassa olevaksi vain osaksi. Hylätyksi tulemisen pelko oli saanut minulle roolin, jossa en uskaltanut olla näkyvä.

Yritin omaa avioeroanikin tasoitella mukavaksi ja helpoksi toiselle ihmiselle sekä tietysti myös itselleni – en vain ymmärtänyt, että eihän meille olisi tapahtunut eroa, jos se ei aiheuttaisi mitään kuohuntaa. Mutta vaikeita ja tuskallisia tunteita oli todella vaikea kestää ja elää läpi.

 

VÄÄRÄNLAINEN MINÄKUVA

Huomasin avioeroni seurauksella ihmissuhteissani sellaista vääränlaista minäkuvaa itsessäni, johon olin aina suostunut. Olin ollut aina se näkymätön Anu, hoidin muita ja autoin muita, olin aina se pelastaja, mutta en koskaan ajatellut sitä, että ne pelastanut koskaan itseäni muiden jaloista. Muut jyräsivät minut yli ja ehkä ajattelivatkin, että minun kuuluu ollakin se näkymätön ihminen, joka ei koskaan saa onnistua tai tulla esille omilla kyvyillä ja todellisilla tunteilla. Minun kuuluikin olla jaloissa. En ollut olemassa muutoin kuin oman roolini kautta pelastajana ja auttajana. Olin oppinut hylkäämään itseni.

Eroni jälkeen aloin elää, aloin näkyä ja tulla ja kasvaa omaksi persoonakseni. Aloin tehdä rajoja ja kokea asioita, joista nautin ja pidin. Aloin nähdä itseni uudessa valossa, uutena ihmisenä ja itsenäisenä naisena. Se valitettavasti verotti niin, että osa ystävyyssuhteistani muuttui ja päättyi. Kun joku ryhmässä muuttuu ja aiheuttaa muutosta, ryhmän dynamiikka muuttuu. En suostunut enää olemaan roolissani ja riippumattomuuteni muiden ihmisten hyväksynnästä johtivat siihen, että osa ihmissuhteistani loppui. Sekin oli surtava.

Toinen avioeroni opetti taas omaa itseäni luottamaan elämään – ja tietynlaisesta vakavuudesta pois. Tuon toisen eron oppikokemukset ovat vielä edelleenkin huomattavissa ja huomaan yhä asioita, joita tuossa toisessa liitossa oirehdin.

 

EPÄONNISTUMINEN VAI OPPIKOKEMUS

Elämä ja nämä avioerot ovat opettaneet minua näkemään nämä asioina -ei epäonnistumisena tai virheenä vaan asioina, jotka ovat olleet minun mahdollisuuteni muutokseen. Olen oppinut sen, että elämässä ei ole mitään varmaa, ei mitään turvaa (ja se oivallus onkin juuri tuonut minulle luottamuksen), mitä tahansa saattaa sattua, kenelle vain. Vaikka kuinka lupaisin jotain, se ei välttämättä mene niin, että se pitäisi enkä tarkoita omalta kohdaltani vaan en voi kontrolloida koskaan toisen osaa elämässäni. Eikä minun sitä tarvitse eikä pidä tehdä.

Olen oppinut myös luopumaan kantamisesta ja pelastamisesta – annan toiselle elää oman vastuunsa ja oman elämänsä kivut lävitse. Minun ei kuulu liikaa kantaa toisen murheita, koska poistaisin silloin hänen oppikokemuksensa muutokseen. Minun tunteeni ovat erit kuin toisen ihmisen tunteet – ja ne voi erotella. Alkuun siinä on opeteltavaa, koska herkästi reagoi toisen tunteeseen, mutta pikkuhiljaa oppii huomaamaan omasta olosta, kenen tunnetta elää.

Olen oppinut myös, että kun me menemme jonkun kanssa suhteeseen, emme tuo siihen vain meitä tällä hetkellä vaan tuomme siihen oman taustamme sekä omat kipumme menneisyydestämme – ihan kaiken menneisyytemme.

Siksi ne suhteet ovatkin aina haasteellisia, koska niihin liittyy niin paljon elettyä elämää takana. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa elää vain yksin, mutta silloin pakenisimme oikeastaan itseämme – meillä jäisi paljon opittavaa kesken. Siksi onkin käsiteltävä myös oma syvin pelkomme -mitä me oikein oikeasti pelkäämme kaikista eniten. Hetkellisesti traumat saattavat saada meidät olemaankin yksin – ja se on ihan hyvä -mutta pelko ei saa estää meitä jatkamasta elämäämme ja uskaltamasta enää uusiin suhteisiin.

 

KOKEMUS TYÖKALUNA

Toimin työssäni peilinä ja vertaistukena ihmisille omasta kokemuksestani käsin. Sanoitan tunteita ja ajatuksia, rohkaisen näkemään ihmisen omat tunnelukot, mitkä kenties estävät vapautumista tunnetasolla. Olen 17v lähtien prosessoinut omaa elämääni ja erilaisia tunteita ja tilanteita siinä – prosessi ei ole ollut vain mukava matka vaan siihen on sisältynyt paljon tuskallisia tunteita ja tilanteita.

” Muutos ei tapahdu ilman tuskaa”.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>